Päätinpä minäkin alkaa kirjoittamaan omaa blogiani tänne vuodatukseen. Olen kirjoittanut koko pienen ikäni, mutta silti tuntuu jotenkin vaikealta kirjoittaa, johtuen varmaan siitä, etten ole koskaan oikein "osannut" pitää päiväkirjaa. Jos joskus nuorempanakin sai joululahjaksi päiväkirjan, se tuntui täyttyvän todella nihkeästi. Melkein aina ne kirjat ovat päätyneet kuvakollaasikirjoiksi tai piirustusvihkosiksi.

Koulussa oli tavallista, todellakin. Eilen oli harkat, ja päällimäiseksi fiilikseksi jäi helkutinmoinen potutus. Oli kaksi vaihtoehtoa: joko satanen vaparia aikaan minuutti kakskytviis tai uintia 700 metriä. Minäpä sitten valitsin sen satasen, mutta kävi aaaika inhottavasti:jäin ajasta kolme sekuntia. Sama toistui selässä ja rinulissa. Mutta ei sitä jaksanut/kerennyt harmitella.

Tänään voisin tehdä jotain mielekästä, mutta veikkaan, ettei onnistu.